Neutraalia joulua kaikille!

Vapaa-ajattelijain liitto on tunnettu uskontojen suhteen esittämistään ”neutraaleista” kannanotoista. Viimeisin kyseisen järjestön esittämä kannanotto koskee koulujen joulujuhlia. Vapaa-ajattelijoiden mukaan koulujen joulujuhlien kuuluisi olla ”katsomuksellisesti neutraaleja”. Tätä perustellaan sillä, että Suomi on nykyään monikulttuurinen maa ja jokaisen olisi tunnettava olonsa tervetulleeksi.

Vapaa-ajattelijat vetoavat, että Suomessa on yli miljoona uskontokuntiin kuulumatonta ihmistä ja kymmeniä tuhansia muista kulttuureista tulleita. Loput noin neljä miljoonaa tulee siis Vapaa-ajattelijoiden mukaan pakottaa heidän makunsa mukaiseen ”neutraaliin” joulujuhlaan. Tämä siitäkin huolimatta, että perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden olla osallistumatta nykyiseen enemmistön kulttuurin mukaiseen juhlaan.

Allekirjoittaneelle jää myöskin epäselväksi, millainen tällainen katsomuksellisesti neutraali juhla sitten olisi. Mielikuvitukseni ei riitä keksimään yhtään ohjelmanumeroa, joka olisi sisällöltään niin neutraali, ettei siitä voisi joku loukkaantua. Toisia loukkaa Jeesus, toisia joulupukki ja joitakin molemmat.

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Petri Karisma ja pappi Teemu Laajasalo väittelivät aiheesta YLE:n Aamu TV:ssä tiistaina 11.12. Väittelyn aikana Karisma mainitsee usean kerran Ranskan esimerkkinä maasta, jossa uskonnonvapautta käsitellään tavalla, johon Suomenkin tulisi pyrkiä.

Ranskassa onkin viime vuosina muun muassa kielletty uskonnollisten symbolien käyttö kouluissa, kasvohuntujen pukeminen julkisilla paikoilla ja näkyvä rukoileminenPariisin kaduilla. Tänä vuonna Ranskassa oli myös tapaus, jossa koulu lähetti oppilaansa kotiin liian pitkän hameen takia. Tämä viestitti kuulemma ”uskonnollisista arvoista ja oli siten provosoivaa”. Ranska on siis malliesimerkki maasta, jossa monikulttuurisuutta ja katsomuksellista neutraaliutta harjoitetaan kitkemällä kulttuureja, ei vapauttamalla niitä.

Tiukan väittelyn päätteeksi Karisma toteaa uskonnon olevan yksityisasia ”aivan kuten politiikka”. Tarkoittaako tämä siis, että Vaapa-ajattelijat haluavat kieltää myös itsenäisyyspäivän, YK:n päivän ja naistenpäivän viettämisen kouluissa?

Kuten pappi Teemu Laajasalo väittelyn aikana monesti toteaakin: koulujen joulujuhla on osa suomalaista perinnettä ja monille ihmisille tärkeä katsantokannasta riippumatta. Aivan kuten Suvivirsi kaikkine säkeistöineen. Niitä ei tule vesittää pienen aggressiivisen ateistiporukan takia.

Monikulttuurisuus on sitä, että monta kulttuuria elää rinnakkain sovussa - ei sitä, että julkinen tila on kulttuurineutraalia ja kulttuuria saa harjoittaa vain neljän seinän sisällä. Kulttuurien pakottaminen marginaaliin ei lisää niiden välistä dialogia vaan ennemminkin tekee niistä aggressiivisempia ja kärjistää näkemyseroja. Moni kansalainen tulee tietämättömyyttään syyttämään tästäkin Vapaa-ajattelijoiden ehdotuksesta maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta.

Ironisesta otsikosta huolimatta haluan kuitenkin toivottaa kaikille - myös vapaa-ajattelijoille - hyvää ja rauhallista joulua.

Stefan Holm

Helsingin Sanomat johdattelee äänestäjiä

Tänään 14.10 Helsingin sanomissa on artikkeli, jossa kunnallisvaaliehdokkaat on sijoitettu niin sanotulle arvokartalle.

Arvokartta on käyttökelpoinen väline avartamaan ihmisten muuten kovin lokeroivaa tapaa mieltää poliittisia puolueita. HS:n arvokartta on kuitenkin äänestäjiä johdatteleva. Perinteisten ”oikeisto-vasemmisto” ja ”liberaali-konservatiivi”-akselien lisäksi HS lanseeraa uuden ”vihreä-ei-vihreä”- akselin. Itse selvisin melko puhtain paperein (siihen nähden, mitä uskoisin suurimman osan äänestäjistä haluavan nähdä), mutta ehdokkaiden tällainen luokittelu on silti epäinformatiivista ja johdattelevaa.

HS:n arvokartta luokittelee ehdokkaita termillä, joka on vahvasti ideologisesti latautunut eikä sille ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Ottaen huomioon kuinka tärkeiksi keskiverto länsimaalainen kokee ympäristöasiat nykyään, kyseinen arvokartta voisi yhtä hyvin luokitella ihmisen akselilla ”hyvä-paha”.

Suomesta tuskin löytyy yhtään täysijärkistä ehdokasta, joka myöntäisi etteivät ympäristöasiat merkitse hänelle mitään. Silti itseään ympäristötietoisina pitävienkin ehdokkaiden välillä löytyy varmasti suuriakin näkemyseroja siitä, mikä on oikeasti ”vihreää”. Tällaisia vedenjakajia ovat esimerkiksi luomu-ruuan ekologisuus tai ilmastonmuutoksen aiheuttajat ja kuinka siihen tulisi reagoida.

Stefan Holm – VANTAA – Nro. 517

Itsenäisyyspuolue

Linkki HS:n uutiseen:

http://www.hs.fi/politiikka/HS+sijoitti+kuntavaalien+ehdokkaat+arvokartalle+mielipiteiden+mukaan/a1305606343277

Myyttien murtamista: Suomi ei ole demokratia – äänestä pienpuoluetta!

Suurin osa suomalaisista elää voimakkaassa harhaluulossa jonka mukaan Suomi olisi demokratia, kansanvalta. Tästä harhasta eroon pääseminen voi olla haastavaa, sillä sitä syötetään meille kehdosta hautaan. On kuitenkin sanottu, että harhaisen ihmisen kuvitelmiin mukaan meneminen on epäeettistä. Todellisuuden kohtaaminen on välttämätön askel kohti paranemista. Eikä mikään yhteiskunnallinen keskustelu ole mielekästä niin kauan kuin suurin osa kansasta on tietämätön järjestelmämme todellisesta luonteesta.

Suomi on virallisesti edustuksellinen demokratia. Se tarkoittaa sitä, että kansa valitsee itselleen edustajat, jotka ajavat heidän asiaansa. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että edustajien tekemät päätökset vastaisivat kansan enemmistön tahtoa. Jostain syystä lakiin kirjataan kuitenkin jatkuvasti asioita, joita suurin osa kansasta vastustaa.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa suurin osa äänestäjistä antoi äänensä EU-tukipaketteja vastaan puhuneille puolueille. Vaalien jälkeen seurasi kuitenkin ilmiö, jota vai kutsua joko kansanomaisesti pettämiseksi tai virallisemmin hallitusneuvotteluiksi. Puolueet alkoivat kilpaa luopua kansalaisille tekemistään lupauksista, jotta voisivat ajaa omasta mielestään tärkeämpiä asioita.

Vaalien jälkeen (valitut) puolueet eivät enää edes esitä ajavansa äänestäjiensä asiaa. Puoluekurilla pidetään huoli, että jokainen kansanedustaja äänestää puolueensa eikä oman tai äänestäjiensä mielipiteen mukaisesti. Näin ollen kansanedustajat eivät edusta kansaa vaan puolueitaan, ja ajavat vain niiden asiaa. Puolueidenkaan ensisijainen tarkoitus ei ole tehdä politiikkaa vaan kilpailla suosiosta mahdollisimman suuren puoluetuen toivossa. Tämän takia suuret puolueet eivät olekaan enää vuosiin markkinoineet itseään konkreettisilla asioilla vaan mielikuvilla.

Kansaa ei voi kuitenkaan syyttää tilanteesta, johon se on ajettu. Ihminen voi tehdä kunnollisia päätöksiä vain tosiasioiden pohjalta. Puoluetukijärjestelmällä jolla suuret puolueet pitävät itsensä rahoissaan, pidetään myös huoli ettei yksikään todellisia vaihtoehtoja tarjoava puolue saa ääntään kuuluviin valtamediassa. Kun todellinen oppositio on painettu marginaaliin eduskunnan ulkopuolelle, järjestelmämme ei mitenkään oleellisesti eroa yksipuoluejärjestelmästä.

Mitä olisi tehtävä?

Harvainvaltaisen järjestelmämme ainoa toivo on, että tarpeeksi suuri osa kansastamme heräisi vaatimaan suoraa kansanvaltaa. Kun kansalla on oikeus altistaa itseään koskevat asiat kansanäänestykselle, todellista keskustelua ei voida enää vaientaa pelkkänä häiriköintinä, ja puolueet on pakotettu asettamaan kansa samalle viivalle erilaisten eturyhmien kanssa, joilla on nyt etuajo-oikeus demokraattisen päätöksenteon ohi. Parlamentin kuuluu tanssia kansan pillin mukaan eikä päinvastoin.

Wikipedian mukaan suoraa demokratiaa kannattaa Suomessa neljä puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Muutos 2011, Vapauspuolue ja Vihreä liitto. Vihreisiin kehottaisin kuitenkin suhtautumaan varauksella, sillä eduskunta- ja hallituspuolueena sillä olisi kaikki eväät ajaa kansanvaltaa, mutta se ei kuitenkaan niin tee. Lisäksi Vihreiden suunnalta tulleet puheet ”äärioikeistolaisesta” ja ”punavihreästä” suorasta demokratiasta puhuvat jo puolestaan. Demokratia on metodi, jolla päätetään yhteisistä asioista. Se voi tuottaa oikeistolaisia, vasemmistolaisia, punavihreitä tai vaikka violetteja päätöksiä, mutta demokratialla itsellään ei ole väriä tai puoluekantaa.

Myönnettäköön että Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön tuore ehdotus kuntauudistuksen altistamisesta kansanäänestykselle on askel parempaan suuntaan, mutta silläkin on isot puutteensa. Niinistön ehdotuksen mukaan kuntalaiset eivät päättäisi itse oman kuntansa asioista vaan kaikki uudistusuhan alla olevat kunnat äänestäisivät asiasta yhdessä. Toisin sanoen rovaniemeläiset päättäisivät sipoolaisten asioista ja päinvastoin. Niinistö myös kiirehtii asettamaan rajoituksia asioille, jotka eivät hänen mielestään sovi kansan päätettäviksi. Toisin sanoen Vihreä puolue ajaa Vihreän puolueen – ei äänestäjiensä asiaa. He kannattavat kansanvaltaa vain asioissa, jotka heille itselleen sopivat.

Todellisen kansanvallan jarruna toimii myös EU, jonka lainsäädäntö on kansallisen lainsäädäntömme yläpuolella. Ei liene yllätys, ettei ainakaan yksikään eduskuntapuolue tarjoa tähänkään ongelmaan ratkaisua - pikemminkin päinvastoin.

Kehotan siis lukijoita valitsemaan kunnallisvaaleissa puolueensa tästä joukosta: Itsenäisyyspuolue, Muutos 2011 ja Vapauspuolue. Olen itse ehdolla Itsenäisyyspuolueen listoilla, joten luonnollisesti suosittelen sitä kaikista lämpimimmin. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, ettei yksikään pienpuolue ole niin huono vaihtoehto kuin jokainen eduskuntapuolue. Yhdenkin pienpuolueen pääsy eduskuntaan voisi tuoda suurten puolueiden hegemoniaan toivottavan särön, josta kansanvalta voisi jonain päivänä hiipiä sisään.

Viimeinen kehotukseni kuuluu siis: äänestäkää pienpuolueita.

Ajatuksia prostituutiosta

Viimeaikoina julkisuudessa on käyty keskustelua prostituutiosta. Keskustelua tuntuvat hallitsevan vain ääripäät. Arvoihin vedoten toisessa päässä seksibisnes halutaan kokonaan vapauttaa, toisessa kokonaan kriminalisoida.

Ei liene kuitenkaan yllättävää, että vapaan seksin ilosanomaa julistavat arvoliberaalit, Raamattuun vetoavat konservatiivit ja telaketjuilla huristelevat äärifeministit eivät saa keskenään aikaiseksi kovinkaan hedelmällistä vuoropuhelua.

Itse olen maailmankatsomukseltani kristitty, mutta en edusta mitään edeltävistä linjoista.

Mielestäni prostituutio on moraalisesti väärin. En soisi kenenkään harjoittavan sitä. Se välineellistää ihmistä ja profanoi seksin kahden ihmisen välisestä rakkaudenmuodosta merkityksettömäksi lihalliseksi toimitukseksi, kertakäyttötavaraksi. Mutta se siitä.

Siinä missä pidän prostituutiota arvopohjalta tuomittavana, myös arvopohjalta pitäisin sen laillisena ja jopa vapauttaisin alaa nykyisestä. On valitettava tosiasia, että maailmassa tulee olemaan prostituutiota niin kauan kuin seksiäkin. Seksityöläiset ja sen ostajat ovat kuitenkin läheisiämme siinä missä muutkin, joten mielestäni on moraalisesti oikein pyrkiä vähentämään heille koituvia haittoja. Tässä tapauksessa helpoin tie on laillistaa prostituutio.

Laillinen prostituutio parantaa seksityöläisten turvallisuutta, vähentää tautien leviämistä ja tuo alan verotuksen piiriin. YK:n tukema AIDS-komissio antoikin hiljattain juuri näihin vedoten suosituksena seksityön laillistamisesta. Kristittyjen ja naisten oikeuksista huolestuneiden tulisi myös ottaa huomioon, että alan ollessa julkista, sen parissa toimiville on helpompi antaa niin materiaalista kuin hengellistäkin apua.

Vaikka näkemykseni prostituutiosta onkin melko liberaali, en vapauttaisi alaa täysin. Kaupallinen seksi ei saisi näkyä katukuvassa mitenkään. Ei näkyviä mainoskampanjoita tai sisäänheittäjiä. Vain pelkistetyin kirjaimin bordellin oveen kirjoitettu ”Bordelli”-teksti, jonka perusteella sisään haluava tietäisi mistä ovesta astua.

Kristillisdemokraattien ja muiden prostituutiota vastustavien tulisi mielestäni erottaa kannoissaan teon moraalinen ja juridinen tuomittavuus. Uskon että harva kristillisdemokraatti haluaisi kriminalisoida esimerkiksi alkoholista humaltumisen, tupakoinnin tai vaikka islaminuskon harjoittamisen, vaikka eivät välttämättä pidäkään niitä hyväksyttävinä.

Epämiellyttäviin asioihin on helpompi vaikuttaa jos niiden annetaan tulla esiin, sen sijaan että ne työnnettäisiin piiloon.

Alku

Sekä henkilökohtainen elämäni että maailman poliittinen tilanne käy läpi suurten muutosten aikaa. Kummassakin on tehtävä valintoja, joilla on kauaskantoisia seurauksia.

Minusta on hiljattain tullut isä. Se tarkoittaa, että minun on täytynyt tehdä valinta vastuullisuuden tai vastuun pakoilun välillä. Voitte tämän tekstin perusteella arvailla kumman valitsin. Koen että maailman politiikassa ollaan samanlaisen valinnan edessä.

Isyyden myötä ymmärrän entistä paremmin tekemisieni ja tekemättä jättämisieni oman elämänkaareni yli ulottuvat vaikutukset. Asiat jotka minä jätän korjaamatta tänään lapseni korjaa huomenna.

Uuden haastavan taloudellisen tilanteen inspiroimana olen myös päättänyt ryhtyä yksityisyrittäjäksi. Minulle on siis entistä vähemmän samantekevää, miten yhteisiä varojamme käytetään.

Edellä mainitut yhdistettynä pidempiaikaiseen kiinnostukseeni politiikkaa kohtaan ovat saaneet minut ottamaan askeleen, jonka ottaminen on jo pitkään poltellut mielessäni. Koska voin jatkossa välttyä entistä vähemmän yhteisten asioiden vaikutukselta jokapäiväiseen elämääni, olen päättänyt aktivoitua poliittisesti.

Tämän blogin aloittaminen saa toimia ensiaskeleenani tielle, jonka suuntaa ei ole määritelty. Se voi olla ylämäki, alamäki, päättyä lyhyeen tai jatkua pitkään ja tasaisena. Aika näyttää.

Koska en kuitenkaan pidä itseäni yli-ihmisenä kuin korkeintaan joka toinen päivä, en julista täällä totuuksia vaan otan osaa keskusteluun. Pyrin olemaan aina sovinnollinen ja totuudenmukainen. Muistuttakaa jos huomaatte minun hairahtuvan tältä tieltä.

Stefan Holm

23.7.2012

VANTAA